Arvatkaapa mitä!🫣 Noh, minun keskimmäinen, 16-vuotias kotipoika (tässä kuvassa niin pikkunen vielä), lähti viikonloppuna ensimmäistä kertaa IKINÄ kaverille yökylhään. AATELLA! Ja mie jäin miettimhään, että nytkö se sitten tapahtuu. Pikkuhiljaa, aivan huomaamatta nämä minun kaikki lapset alkaa irtaantumhaan. Etenkin, kun tämä minun keskimmäinen lapsi, jolle koti on aina ollu se paras paikka ja joka ei ole juuri koskaan kaivannu mihinkhään muualle, alkaaki pikkuhiljaa kurkistella oman turvallisen kuplansa ulkopuolelle. Maailma kodin ulkopuolella alkaa kiinnostaa. Kaverit, menemiset, omat jutut ja elämä, joka ei enhää tapahukhaan vain minun silmien alla. Ja sehän on tietysti aivan mahottoman ihana asia.❤️ Sitähän tässä on kaikki nämä vuodet tehty. Kasvatettu lasta niin, että sillä olisi jonaki päivänä tarpheeksi turvallinen olo lähteä. Ensin kaverin tykö, sitten vähän kauemmas ja joskus lopulta kokohnaan omhaan elähmään. Ja hei, älkää ymmärtäkö väärin, pojalla on aina ollu paljon kavereita, mutta yökylhään ei ole ollu koskaan halua lähteä. Ei ole kuulemma ”ollu tarvetta”.🤭 Eikä mulla äitinä ole koskaan tarttenu miettiä, missä pojat mennee, ko aina ovat kotia tulheet kavereiltansa tosi aikaisin illalla. Mutta ei enhään….se muuttu nyt jotenki kerrasta😅😅🫣 Ja kyllä siinä äitin sydän vähän muljahtaa ja öitä (jälleen) valvottaa. Vaikkakin tällä kertaa yövalvomiset ei johdukaan vauva-ajasta, vaan nimenomhaan teini-ajasta🫣 Lasten kasvamisessa on jotaki hirveän ristiriitaista. Sitä on samhaan aikhaan aivan suunnattoman ylpeä jokaisesta uudesta askelheesta ja silti jokainen niistä vie niitä pikkusen kauemmas siitä pienestä lapsesta, jonka koko maailma joskus mahtui kothiin ja äitin sylhiin. Olinhan heille joskus maailman tärkein ihminen. Ja ehkä vanhemmuudessa yksi vaikeimmista ja kauneimmista asioista on juurikin tämä..opetella päästämhään irti samalla, kun tekis mieli pitää vielä vähän aikaa kiinni. Ei estää kasvamasta eikä sitoa itheensä, vaan olla siinä taustalla se koti, johon voi aina palata. Mie olen siis samhaan aikhaan ihan valtavan onnellinen ja jotenki mahottoman liikuttunu.🫶🏼 - @projectelina